Cuore Sportivo Ahvenisto 5.8.2001 Yön satoi, ja vielä aamullakin satoi, kun lähdimme kohti Ahveniston moottoripuistoa Hämeenlinnaan. Matkalla sade onneksi hälveni ja perillä aurinko paahtoikin jo hyvin lämpimästi. Olimme perillä ensimmäisten joukossa. Autoja saapui lisää radan parkkipaikalle pikkuhiljaa ja sovittuun kello kymmenen aikaan mukana oli jo toistakymmentä Alfaa. Kaiken kaikkiaan mukaan tuli 18 kerholaisten Alfaa ja neljä Delta-auton esittelyalfaa. Kerholaisia oli yli 50, jonka lisäksi muutamia ihmisiä tuli Alfoillaan tutustumaan kerhomme toimintaan. Toivottavasti he myös liittyvät tämän antoisan päivän jälkeen jäseniksikin. Erikoisin osallistunut auto oli Raimo Motturin Alfa Romeo 1600 GTJ Zagato vuodelta 1973. Radalle auto ei mennyt, mutta katselijoita auton ympärillä riitti. Zagato vuodelta 1973. Koeajoautot Vaunumäen mukaansaama Delta-auton osallistuminen oli erittäin positiivinen asia. Kiinnostavin auto näistä oli 2-litrainen 147 Selespeed. Useimmat kävivätkin testaamassa tätä nappivaihteista ja varsin rivakasti kulkevaa uutuutta. Itsekin ajoin pari kierrosta. Ensimäinen automaatilla ja toinen nappivaihteita käyttämällä. Napit vaativat totuttelua, sillä aivan helppoa se ei äkkiseltään ollut. Toki vaihtaminen onnistui, mutta rivakaksi sitä ei voinut kutsua. Kaasua pitää nostaa hivenen, jotta vaihtaessa auto ei nykäise. Toisaalta, jos nostaa liikaa, vauhti hiipuu. Mielenkiintoista se oli joka tapauksessa. Eniten 147:ssa kiinnitin huomiota alustan tasapainoon ja sen toimintaan kaarteissa. Oma 164:ni hieman jäykistetyin jousin jäi kyllä kirkkaasti toiseksi. Hieno auto, muuta ei voi sanoa. Muut esittelyautot olivat 147 1.6 moottorilla sekä kaksi 156 SportWagonia. Ratakierrokset Lähes kaikki kerholaiset kävivät radalla. Osa ajoi hyvinkin reipasta vauhtia ja osa rauhallisesti totutellen ja kaarrelinjoja hakien. Ruuhkaa radalla ei ollut, joten kaikki saivat ajaa juuri sellaista vauhtia kuin halusivat. Olihan aikaa varattuna peräti kolme tuntia. Yön aikana osittain kostunut rata kuivuikin heti alkuvaiheissa eikä sivuluisuja tarvinnut siltä osin pelätä. GTJ tulossa ratakierrokselta. Ahveniston rata on hyvin mutkainen ja sisältää myös jyrkkiä mäkiä. Siten se onkin varsin erilainen ajaa kuin Alastaron rata. Yksi pitkä suora löytyy ja alku on vieläpä alamäkeä, joten siinä nopeuden saa nousemaan melko ylös. 147 2.0 Selespeed radalla. Kevennyskilpailu Ratakierrosten lomassa käytiin petankkikilpailu joukkeittain ja jokaisessa joukkueessa oli kaksi kilpailijaa. Aluksi kaksi joukketta kilpaili aina toisiaan vastaan ja voittaja meni jatkoon. Petankkia rata-ajon lomassa. Useiden karsintakierrosten jälkeen voittajiksi selviytyivät Petteri Piipponen/Ilkka Hautala -pari. Tarkkuutta riitti jokaisessa pallonheitossa, joten tasaisuus on valttia tässäkin lajissa. Tykistömuseo Kello yhden aikaan lähdimme ajamaan jonossa Tykistömuseota kohden, joka sijaitsee aivan Hämeenlinnan yhteydessä. Saimme parkkeerattua lähitien varteen, kaikki Alfat peräkkäin. “sakkopaikasta” huolimatta emme onneksi sakkoja saaneet. Linnan ympäristö oli näet aivan täynnä autoja. Olihan kelikin suotuisa. Hämeenlinnan edustalla tykistömuseoon matkalla. Museossa aloitimme lyhytelokuvan katselulla, joka kertoi Ihantalan ihmeestä, eli kuinka suomalaiset taistelivat Venäjää vastaan vuonna 1944, eivätkä hävinneet selvää ylivoimaa vastaan. Elokuvan jälkeen tutustuimme tykkeihin museon oppaan johdolla. Joukossa oli hyvin pieniä ja melko massiivisia tykkejä. Olipa museotavaran joukkoon otettu hieman kevennystäkin: pisin Suomen armeijassa koskaan palvellut mies oli ikuistettu vahanukeksi. Pituutta armeijan aikaan hänellä oli yli 220 senttiä, ja armeijan jälkeen pituutta kertyi vielä 30 senttiä lisää. Löysimme museosta myös Hämeen seudun esitteen, jonka kannessa komeili Alfa Romeon pienoismalli. Oivan menopelin olivat osanneet valita. Pizzalla Laajan museokierroksen jälkeen oli kohteen Popino-pizzeria Hämeenlinnan keskustassa. Nälkä olikin jo hersynyt reiluihin mittoihin, joten iso salaattiannos ja reilu pizza tiesivät paikkansa. Lopuksi Lähdimme tukevan aterian jälkeen takaisin kotiin, kohti Vantaata. Matkalla meinasi väsymyskin jo iskeä, mutta hienosti perille suoriuduttiin. Reissu oli hieno, sää suosi ja uusia elämyksiä rikkaampana voimmekin suunnitella jo seuraavaan kerhotapahtumaan osallistumista. Reima Flyktman