10-vuotisjuhlakokous Juhlakokouksessa käytiin kolmessa kohteessa: Rönnvikin viinitilalla, Hahkialan kartanossa ja Hovinkartanossa. Rönnvikin viinitila Juhlakokouksemme alkoi lauantaina 16.8. klo 12 kokoontumisella Rönnvikin viinitilalla Laitikkalassa. Juhlakuntoiset Alfa Romeot ja juhlamielellä olevat alfa-entusiastit valloittivat pian pihan nurmikkoalueen ja saivat muiden vierailijoiden ansaitun huomion. Juhlamatkallamme Italiassa tutustuimme sikäläisen viinitilan tuotantoon ja tuotteisiin. Nyt teimme saman Suomessa. Tilaviinituotanto Opastettu kierros alkoi tilan tuotantoon ja tuotteisiin tutustumisella. Tilan vanhimman pojan tyttöystävä Nina Järvinen johdatteli meidät rakennuksen ylisille, jossa talon tuotteet jo kutsuivat kuplivasti lasissa. Viinituotanto alkoi Rönnvikissä 1995. Se ei tilaa elätä, se on vain aikaa ja rahaa vievä harrastus, joka on paisunut kohtuuttomiin mittoihin. (Näinhän on myös useiden alfa-entusiastien harrastuksenkin laita.) Rönnvik sai valmistusluvan suomessa ensimmäisten tilojen joukossa. Tällä hetkellä se on tuotannoltaan Suomen suurin viinitila. Vuosituotanto vaihtelee 35 000 - 50 000 litraa vuodessa. Maksimimäärä, jonka saa valmistaa on 100 000 litraa vuodessa. Valmistusta valvoo tullihallitus ja anniskelua sosiaali- ja terveydenhuollon toimintakeskus. Viinistä on maksettava vero kuukauden kuluttua siitä, kun tuote on siirretty verolliseen varastoon. Tilalla pyöritetäänkin kahdeksaa erilaista kirjanpitoa alkoholiverosyistä johtuen. Tilalla on myynnissä 21 erilaista viiniä ja niiden alkoholipitoisuudet vaihtelevat 11,5 - 13 % välillä. Kostian Kutsu -mustaherukkaviini on voittanut kahdesti vuoden parhaan viinin palkinnon. Rönnvikin Rose on taasen tilalla toiseksi suosituin tuote. Kyllön Kutsu on makeahko mansikkaviini. Tilan edellisen omistajan nimikkoviinejä on Kamreeri-lajitelma. Kamreerin Vaalee on kaikkein suosituin laji. Siinä on 60 g sokeria litrassa. Tilan emännän viini on Ilmoilan Impi, joka on makea vadelmasta tehty jälkiruokaviini. Lakkaviini Laipan Lumo maksaa 14,50 euroa/pullo, koska lakka on kallis marja. Kuohuviini Kylmän Kukka on samppanjatyyppinen valkoherukasta tehty kuohuviini. Se käytetään ensin 7-8 %:seksi tavalliseksi viiniksi. Kun siihen lisätään samppanjahiiva ja sokeri, syntyvät käymisen tuloksena hiilihappokuplat. Viiniä käytetään sitten 6-7 viikkoa pullossa. Se on riskialtis vaihe, koska paine kasvaa pulloissa ja ne voivat poksahtaa rikki. Hiivasakka poistetaan pulloista "tanssittamalla" niitä alassuin käsin, jotta sakka saadaan pullon kaulaan lähelle korkkia. Sitten pullon kaula upotetaan jääkylmään pirtuun, jolloin sakka tiivistyy ja sakkatulppa lentää ulos pullosta. Pullot täytetään täyteen mittaan ja korkitetaan nopeasti, pestään ja varustetaan etiketeillä. Kylmän Kukan valmistus kestää 2 vuotta eli tuplasti enemmän kuin tavallisen viinin valmistus. Tilan väkevin tuote on 40 %:nen Iso Viha. Se on grappa-tyyppinen tisletuote, joka tehdään viininvalmistuksen jätteistä. Isoa vihaa on saatavilla vain Alkosta tilaustuotteena, koska tilalla ei saa myydä väkeviä juomia pulloissa. Rönnvikin viinit eivät ole vuosikertaviinejä. Ne säilyvät 3-4 vuotta. Makeammat ja väkevämmät laadut säilyvät paremmin. Viinitilalla pitää olla ainakin yksi oma raaka-aine, jonka osuus tuotannosta on oltava vähintään 50 %. Pääraaka-aine on herukka. Musta-, puna- ja viherherukkapensaita on tilalla 60 km. Marjoja niistä saattaa tulla jopa 20 000 kg vuodessa. Poiminta tapahtuu pääasiassa koneellisesti ravistamistekniikalla. Rönnvikin oma marja- ja omenatuotanto ei riitä vaan raaka-aineita tulee lisäksi sopimusviljelijöiltä. Suomessa on noin 40 viinitilaa, joista 20 on aktiivisia. Vuodesta 1998 lähtien on järjestetty vuoden tilaviinikilpailu. Tänä vuonna jaettiin 31 kunniakirjaa, joista 13 tuli Rönnvikiin. Valmistustilat Valmistamon puolella on erilaisia valmistustankkeja on 17 kpl. Niistä suurimmat ovat vetoisuudeltaan 5 000 litraa. Jokaisen eri viinilaadun raaka-aine on eri tankissa. Mustaherukkaviinin käymisaika on 6 viikkoa, lakkaviini käy 3-4 kuukautta. Viini suodatetaan 1-2 kertaa, jolloin siitä saadaan kiinteä aine eli sakka pois. Tavallisen viinin koko prosessi kestää n. yhden vuoden. Pullotusvaiheessa pulloon menee ensin suojakaasu, sitten viini, korkki ja kapsyyli. Pullotuskoneen kapasiteetti on 400 pulloa tunnissa. Valmistamon nurkassa oli Pontikaksi kutsuttu Ison Vihan tislauspannu. Lounas Rönnvikin tallinravintola voi tarjota ateriapalvelut 150 hengelle. Yhteiset ruokailut ovat klubikokousten kohokohtia. Lounaaksi meille tarjottiin herkullinen Tallinravintolan lasagne raasteineen, salaatteineen, ruokajuomineen ja kahveineen. Muutamat käyttivät aterian jälkeen tilaisuuden tilan tuotteiden hankkimiseen myymälän puolelta. Ajoneuvokilvet Kansainvälisen tavan mukaan hienoihin autoharrastetapahtumiin valmistetaan ajoneuvokilvet. Pihalle päästyämme ne jaettiin ja kiinnitettiin autoihin. Raimo Kallion 2000 Spider Touring sai kokouksen vanhimpana autona numeron 1. Kilvet ovat nyt muistona osallistuneiden Alfa Romeoiden tallin seinällä. Jokainen autokunta sai myös Alfa Romeo -kylmälaukun ja sateenvarjon, jotka klubi oli hankkinut edulliseen hintaan Italkonista. Italkonin onnittelut Ennen lähtöä seuraavaan kohteeseen Hilkka Koskenranta Italkonista esitti AREF:lle onnittelut 10-vuotisesta toiminnasta Alfa Romeon ja alfistien hyväksi. Lahjaksi saimme punaisen Alfa Romeo -pienoisauton, joka joutui heti koeajolle tapahtuman pienimpien alfistien toimesta. Saamamme lahja tulee auttamaan merkittävästi jälkipolven kasvattamisessa oikeaan automerkkiin. Seuraavana matka jatkui kohti Hahkialan kartanoa. Hahkiala Vatsat täynnä lasagnea lähdimme autojen ikäjärjestyksessä viinitilalta kohti Hauhon keskustaa ja Hahkialan kartanoa. Tarkoituksenamme oli viettää kerhon 10 vuotisjuhlakokousta kartanossa ja tutustua myös toiseen kartanoon seuraavana päivänä. Saavuimme Hahkialan kartanon hyvin hoidetulle pihalle, jossa pensaat ja kukkapenkit olivat suoria kuin sotamiehet. Iloksemme myös vesisade oli muuttunut auringonpaisteeksi. Kartano itsessään oli 1400-luvulta, pieniä muutoksia alkuperäiseen asuunsa saaneena ja hyvin hoidettuna oli erittäin viehättävä kohde. Lähdimme tutustumaan majoituspaikkaamme. Aulassa oli ensimmäisenä meitä tervehtimässä täytetty ilves. Ilveksen kaveriksi laitoimme upouuden Alfa Romeon, polkuauton, joka oli tarkoitettu pienimmille kerholaisille. Juulia ja Anette testailivatkin sitä kilvan. Kokoustila Menimme kokoustilaan kuuntelemaan Timo Jaatisen puhetta kerhon 10-vuotiskatsausta ja samalla katselimme kerhon toiminta-ajalta dia- ja valokuvia, jotka oli otettu eri tapahtumista. Samalla maistuivat kahvit ja piirakat. Majoitustilat jaettiin kristillisesti tasan, lapselliset saivat suurimmat huoneet, ja päärakennuksen kahden hengen huoneet jaettiin ilmoittautumisjärjestyksen mukaan ja ainoa 'yksiö' meni Ahlstedtin Kaitsulle. Osa majoitettiin rivitaloon ja Autiot Neron kanssa mummonmökkiin. Sauna Miesten järjestellessä autoja talon edustalle, kävivät naiset nauttimassa saunomisesta presidentillisessä rantasaunassa. Sauna oli nimittäin prikulleen samanlainen kuin Kultarannassa oleva vastaava. Vesi oli viileähköä (19°C) ja sauna puolestaan hehkutti mittarin mukaan lähellä 100 °C:tta. Tarjoiluina oli kulhollinen sipsejä ja juomia joka makuun. Pyyhkeinä oli keltaiset “nunnankaavut” eli päälle ja käsille oli reiät. Hyvin toimivat. Vuoronvaihdon jälkeen naiset menivät pukeutumaan parhaimpiinsa miesten löylytellessä 'jälkilöylyissä'. Uimaankin olivat uskaliaimmat menneet. Juhlaillallinen Ennen illallista suoritettiin lipunnosto, jossa Alfa Romeo -lippu nostettiin uljaasti salkoon. Sitten kaikki alkoi ollakin kunnossa juhlaillallista varten. Kaikki olivat pukeutuneet juhlallisesti, toiset vähän rennommin kuin toiset. Juhlatunnelma oli korkealla ja kaikki odottivat jännityksellä mitä ilta tuo tullessaan. Pöydässä puettiin ravunsyöntiessut päälle ja käytiin alkupalarapujen kimppuun nälkäisinä. Ohjeita rapujen syönnistä lenteli pöydän päästä toiseen päähän ja kukin erilaisella tyylillä sai omat rapunsa syötyä paahtoleivän ja erinomaisen valkoviinin kanssa. Tässä välissä ennen pääruokaa Carita Sarin kartanon henkilökunnasta kertoi meille kartanon historiasta ja kartanon kummituksesta. Saimme mm. tietää, että jokin kartanon esiäideistä oli saanut 20 lasta, joista 16 oli elänyt pidempään kuin vanhempansa. Kartanon kummitus, Paha luutnantti, oli eräs kartanon herroista, joka oli ollut luonteeltaan ilkeä ja kiusannut mm. piikatyttöjä. Tämän ilkeyden vuoksi hänen kerrottiin kummittelevan kartanossa. Jotkut olivat kuulleet hänet ja joidenkin kerrottiin nähneen hänet. Meillä ei ollut onnea nähdä tai kuulla kartanon kummitusta. Tämä pysyi visusti omissa oloissaan ja antoi meidän juhlistaa kerhon 10-vuotispäivää omalla tavallamme. Pääruoaksi tarjoiltiin peuraa lohkoperunoilla ja vihanneksilla maukkaan punaviinin kera. Ruokailun yhteydessä Putkisen Hannu palkittiin kerhon pöytäviirillä Entusiasti-lehden toimittamisesta v. 1997-2000 ja Viljasaaren Jari kertoi erään viinipullon metsästyksestä. Tämä varsin maukas italialainen viini oli lahjoitettu kerholle Bella Italiassa Virolaisen Alfa-kerhon toimesta. Jaoimmekin pullon sisällön kaikkien kokoukseen osallistuneiden kesken. Illanvietto Illanvietto aloitettiin nostamalla kerholle ja tapahtumalle malja kartanon edessä, autojen vieressä. Vapaata illanviettoa vietettiin illan pimetessä isännän kammarissa ja kirjastohuoneessa, jossa ei tosin ollut yhtään kirjaa. Petteri Piipponen sai jotkut innostumaan boccian peluusta yön pimeydessä. Mattimyöhäiset pelasivat vielä aamuyön tunneille asti Trivial Pursuit -peliä kun iltatorkut vetivät sikeitä mukavanoloisissa sängyissään aidot höyhentyynyt päänalusina. Aamunkoitto Aamulla aamupala maistui makoisalta illan juhlimisen jälkeen. Suurin osa tutustui omaan tahtiinsa kartanon puistoon ja osa kävi tervehtimässä kartanon lampaita lähellä olevassa lammasaitauksessa. Pikkuhiljaa alettiin keräilemään tavaroita huoneista ja maksettiin Caritalle edellisillan ostoksia. Ja sitten otettiin suunta toista kartanokohdetta kohti. Hovinkartano Saavuimme Hovikartanoon, jonka ulkonäkö oli aivan päinvastainen kuin Hahkialan kartanon. Puinen kartano oli suurten puiden katveessa ja sen vieressä sivurakennuksena käsin tehdyistä punatiilistä rakennettu linna, joka oli kartanoa huomattavasti suurempi. Hovikartanossa meitä odotteli kartanon emäntä Riitta Tarvainen. Hän kierrätti meitä kartanon jugend-linnassa, jossa olikin kaikenlaista kivaa nähtävää. Fredrikintorin Apteekin vanhat kalusteet esiteltiin täydellisinä, tosin pienennettyinä versioina ja suurin osa pulloista ja purtiloista oli hyllyillä omilla paikoillaan. Kartanokierroksen jälkeen menimme lähimetsään katsomaan 1000-luvulta peräisin olevaa uhrikiveä. Kivessä oli 28 uhrimaljaa, jotka olivat sellaisia pieniä kuppeja, jotka joku oli siihen joskus kaivertanut. Aikoinaan uhrikiveä oli käytetty pakana-ajan jumalien lepyttämiseksi ja siinä oli uhrattu mm. lihaa, viljaa ja maitotuotteita. Nyttemmin kävijät olivat heitelleet kivelle kolikoita, no uhrilahja mikä uhrilahja. Kahvittelun ja piirakan jälkeen suuntasimme autojen keulat kotia kohden. Kauimpaa tulleena palkittiin Eeva-Liisa Virtanen ja Heikki Kuokka Kotkasta. Timo Jaatinen & Ariet Flyktman