Syyskokous 30.9.2000 - Kaasuttimet Alfa Romeon tekniikkaan tutustuminen jatkui 30.9. Kaasutin Varma Oy:ssä Vantaalla. Kouluttajana oli kaasutinexpertti Tuomo Kurkisuonio, jonka selkeä ja mukaansatempaava esitys kirvoitti jopa Turun yliopiston professori Henrik Stubbin kiittelemään "luennosta". Yritin tehdä esityksestä muistiinpanoja, joista tässä osa. Kaasuttimista yleensä Tuomo kertoi, että 50 vuoden ajan alfistit ovat saaneet nauttia kaastuttimista, joissa jokaisella sylinterillä on oma polttoaineen syöttö. Moottorin teho tulee ilmasta. Mitä enemmän ilmaa moottorin läpi saadaan oikeassa suhteessa bensiiniin, sitä paremman tehon moottori antaa. Alfa Romeon moottorien teho on kautta aikojen perustunut hyvään läpihengitykseen. Kaasuttimen kurkun halkaisijalla säädetään eri kokoisten moottorien saamaa ilmamäärää. Kaasuttimien kohojärjestelmässä on tärkeää, että polttoainepinta on samalla tasolla kaikissa uimurikammioissa. Messinkisillä uimureilla poltoainepinnan on oltava 8,5 mm ilman tiivistettä. Webereillä kohon liike on 8 mm. Kohon alaliike on rajoitettu, että sulkeutumiseen ei mene liian pitkä aika esim. kuopissa. Jos kohojen tasoa säädetään, on ensin uusittava kuluneet neulaventtiilit ja niiden istukat. Ilman haittaa voi käyttää 1-2 mm alempaa polttoainetasoa. Kaasuttimiin ei kannata koskaan kajota ellei ole ongelmia. Neulaventtiilit ovat pitkäikäiset ja värinäkumien ansiosta kaasuttimilla pärjää ilman huoltoa 200-300 tkm. Polttoaineen kulutus on hyvä kaasuttimien kunnon mitta. Kulutusta kannattaa verrata omaan aikaisempaan ajoon. Ennen kuin kaasuttimia avataan enemmän, on tarkastettava niiden polttoainetaso. Käytä moottoria joutokäynnillä tasaisella alustalla kaksi minuuttia ja sammuta se. Poista kaasuttimien kannet ja pääsuuttimien seosputket. Mittaa kaasuttimen kaivossa polttoainepinnan ja kaasuttimen yläreunan väli. Jos kaksi mittausta on pielessä ohjearvoista, on ryhdyttävä toimenpiteisiin. Kaasuttimien ja moottorin väliset imusarjan kumit vaimentavat värinöitä ja estävät kaasuttimien kulumista. Polttoainepinta alkaa värähdellä korkeilla kierroksilla ja syntyy ilmakuplia, jolloin polttoaineen määrä ei riitä eliminoimaan kuplien haittaa. Kaasuttimien ohi virtaavat ilmamäärät on tehtaalla säädetty samaksi säätöruuveilla. Ikääntyessään vaimennuskumit haurastuvat ja lohkeilevat mikä saattaa aiheuttaa imusarjaan hallitsematonta ilmavuotoa, joka laihentaa seosta. Kaasuttimien perusasioita on molempien kaasuttimien läppien yhtäaikainen avautuminen ja sulkeutuminen. Synkronointi tehdään kaasuttimien välistä säätöruuveilla. Älä kierrä kaasuläppien säätöruuveja, ellet tiedä mitä teet. Jokaisella kaasuttimen kurkulla on oma säätöruuvi, jolla säädetään sylinterien tyhjäkäyntiseos oikeaksi. Kun sylinterit ovat tasapainossa keskenään, moottori käy tasaisesti ja joutokäynti voidaan säätää alas. Muilla kierroksilla seos säätyy kiinteiden suuttimien avulla. Kylmäkäynnistysvaiheessa rikastimen käyttö on suositeltavaa, sillä siten estetään kaasuntinpalo. Sytytyksen ajoitus on ehdottoman tärkeä. Ajoitus on aina säädettävä maksimiennakon mukaan. Ajoitus vaikuttaa myös päästöihin. Halpakin stroboskooppilamppu toimii maksimiennakon tarkistamiseksi. Noin kolmen asteen kosketuskulman vaihtelu on hyväksyttävä. Kaasutinvinkkejä Jos auto seisoo talvella käyttämättä pitkät ajat ulkona tai kylmässä tallissa, kannattaa käyttää polttoaineeseen sekoitettuna "rasvaisempaa" tavaraa. Esimerkiksi APK 500 ja Forte ovat hyviä tuotteita. Grafiittipitoisilla aineilla on hyvä tartunta kuumiin pintoihin. Moottoria ei kannata turhaan käyttää joutokäynnillä. Siitä syntyy lämpöongelma eikä auto kelpaa katsastuksessa, kun bensiinistä ja öljystä kehittyvät kaasut vaikuttavat arvoihin. Polttoainesuodatin on vaihdettava säännöllisesti. Kaasuttimissa on sihdit pelkästään isoja roskia varten. Liian alhainen polttoaineen paine johtuu polttoainepumpusta. Moottorin käynnin tasapainoa voidaan testata irrottamalla yksi kerrallaan tulpanjohto pois ja kuuntelemalla sen vaikutusta käyntiin. Sylintereiden keskinäisen tasapainon näkee parhaiten alipainemittarilla. Omatoimiseen säätöön voi suositella esimerkiksi Colortune-testitulppia, joiden läpi näkee palamisen värin sylinterissä. Ilman suodattajana on öljytty paperi paras. Halpa paperisuodatin voi kuristaa liikaa aiheuttaen virtausvastusta. Avosoluvaahdosta tehty suodatin toimii kuivana, mutta sitä tulisi käyttää öljyttynä. Sillä on myös 3-5-kertainen suodatuskyky paperiin verrattuna. Puuvilla-teräsverkkosuodatimessa staattinen sähkö pyydystää pölyn ja virtausvastus on pieni. Toimenpiteet ennen kaasuttimen säätöä Jotta moottorista saadaan tasaisesti, tehokkaasti ja taloudellisesti käyvä, on ennen kaasuttimien säätöä huolehdittava, että muut asiat ovat kunnossa. Mäntien ja sylintereiden kuluneisuus sekä mahdolliset venttiilivuodot ja -vauriot tarkistetaan sylinterien puristus- tai ohivuotomittauksella. Väljän tai venttiilivikaisen moottorin käyntiä ei saada hyväksi pelkästään kaasuttimien säädöllä. Venttiilivälysten säätö on tehtävä, jos halutaan käynti tasaiseksi ja päästöarvot kohdalleen. Sytytystulpat uusitaan tai puhdistetaan messinkiharjalla. Sytytysennakon säätö maksimiennakon mukaan on ehdottomasti tehtävä. Kuluneet katkojan kärjet vaihdetaan uusiin ja kärkiväli säädetään. Samalla tipautetaan pari tippaa moottoriöljyä virranjakajan akselin huopaan. Virranjakajan väljyys vaikuttaa kärkiväliin moottorin käydessä. Asia korjaantuu vaihtamalla virranjakaja uuteen tai uusimalla akselin helat. Jos ajaa hiljaa, on sama mitä bensiiniä käyttää. Nykyinen 98-oktaaninen on nakutuskestävämpi kuin entinen 100-oktaaninen. Lyijyn korviketta kannattaa käyttää vanhemmissa moottoreissa. Jos ajaa kovaa, kannattaa tehdä suojaustoimet (esim. Oktaani Plus). Työnäytös Työnäytöksen esimerkkikaasuttimina olivat Piipposten GT 1600 Juniorin Dell´Ortot. Kurkkujen joutokäynnin tasaaminen alipainemittarin avulla tasoitti hieman ontuvaa käyntiä. Säädön vaikutusta voitiin tarkkailla myös Colortune-tulpan läpi. Moottorin kaikki sylinterit eivät kuitenkaan olleet joutokäynnillä täysillä mukana. Käynnin saaminen tasaiseksi ja kunnolla tehoa antavaksi edellyttää ko. moottorin sytytysvirtapiirin tutkimista ja korjaamista, ohivuotomittausta mahdollisen venttiilivaurion toteamiseksi ja sitten ehkä kaasuttimien avaamista ja huoltoa. Muista vinkkejä ja apuvälineitä Sulkuhana polttoainejärjestelmässä on halpa (150 mk) konsti autovarkauden estämiseksi. Jarruneste on vaihdettava kahden vuoden välein, jos haluaa välttyä kalliimmilta remonteilta. Jarrujärjestelmä paineistetaan ja avataan ilmausruuvit vuorotellen. Paineistamiseen riittää esim. vararenkaan 0,5 kg/cm2 paine. Henkilöauton jarrujärjestelmässä on nestettä 0,3-0,4 l, joten 0,5 litraa nestettä riittää. Esimerkiksi Tuomolta saa ilmauslaitteen 120 markalla. Kauan seisovaan autoon kannattaa hankkia 230 markalla automaattinen akkulaturi. Se voi olla päällä jatkuvasti. Akkua ei tarvitse ottaa virtapiiristä pois, ellei ole elektroonisia laitteita. Laite on pienikokoinen ja latausvirta on enintään 1 A, mikä estää nesteen kiehumisen. Tulossa on 1500 mk maksava moottorin lämmitin, joka pitää jäähdytysnesteen +50 asteessa ja suojaa moottoria ja muita laitteita. Ammattikäyttöön tarkoitettu kaasuttimien/sylinterien tasapainotustesteri on saatavissa hintaan 1200 mk. Kaasutinexpertistä saa englannissa soluvaahdosta valmistettuja ITG-ilmansuodattimia. Niitä käytetään hyvin öljyttynä ja edut paperisuodattimeen ovat n. 100 tkm huoltoväli ja hyvä pölynkerävyys. Suodattimen voi pestä ja öljytä ja ajaa taas 100 tkm. Hinnat ovat n. 300-500 mk. Bensiinin lisäaine APK 500 poistaa karstan kaasuttimista, ruiskutussuuttimista, venttiileistä ja palotilasta jopa yhden tankillisen aikana. Jos haluat ajaa Alfasi moottorilla tosi paljon kilometrejä, käytä ARCOgraphite Motor Oil III:sta. SAE 15W40 täyttää API luokitukset SJ/CG ja SAE 20W50 täyttää API-luokitukset SG/CD. Edellämainittuja tuotteita kannattaa kysellä Tuomo Kurkisuoniolta Suomen Kaasutinexpertti Oy:stä puh. 09-2710229. Tässä mainitut hinnat ovat ns. alennettuja kerhohintoja klubimme jäsenille. Kommentteja Omasta kokemuksesta tiedän, että huoltoa kaipaavan kaasuttimen purkamista ei tarvitse pelätä. Kaasuttimen voi aivan turvallisesti purkaa nippeleiksi, sillä jokaiselle seosputkelle ja suuttimelle niin polttoaine- kuin ilmapuolella on omat paikkansa ja kierteensä. Ne eivät voi mennä sekaisin. Kannattanee kuitenkin pitää kunkin kaasuttimen nippelit omilla paikoillaan ja säilyttää ne erillään. Ennen purkamista kaasutin kannattaa liottaa ja pestä hyvin ulkopuolelta. Likaiset kaasuttimet voi upottaa ämpäriin, jossa on moottorinpesuainetta. Muutaman päivän likoamisen jälkeen ne on helppo pestä siveltimellä ja huuhtoa kuumalla vedellä. Olen havainnut, että vanhojen kaasuttimien uimurikammioiden pohjalle on kertynyt suolamaista kidettä ja harmaata löysää liejua. Paineilma on hyvä apu puhdistuksen loppuvaiheessa. Sillä kannattaa päräyttää kaikki kanavat useaan kertaan molempiin suuntiin. Hanki ennen kunnostusta neulaventtiilit istukoineen ja koko tiivistesarja sekä kiihdytyspumppujen kalvot jousineen. Kaasuläppien akseleiden laakereita ei yleensä tarvitse vaihtaa. Älä vääntele tai töki herkkiä kaasuttimen osia kovakouraisesti. Kannattaa noudattaa äärimmäistä puhtautta ja tarkkuutta kasaamisessa. Jo purkuvaiheessa kannattaa ottaa tuntumaa kaasuttimien kansien pulttien ja seosputkien kireyteen. Purkaessasi katso miten päin esimerkiksi Dell´Ortojen kiihdytyspumppujen kalvot ja jouset ovat, ettet asenna niitä väärin päin. Kaasupolkimesta kaasuttimiin on nivellettyjä vipuja. Niveliin kannattaa moottorin huollon yhteydessä tipauttaa öljyä. Nivelet kuluvat voideltuina vähemmän, kestävät pitempään ja aiheuttavat vähemmän vastusta. Varsin hyvät kaasuttimien ja koko polttoainejärjestelmän huolto-ohjeet saa Autobooks Ltd:n Alfa Romeo Owners Workshop Manualista tai How to Power Tune Weber & Dellorto DCOE & DHLA Carburetors (Hammill/Veloce Publishing), 96 sivua, 100 kuvaa, nidottu Hinta 116 mk (Ago Oy). Kokoukseen osallistui 14 entusiastia. Päätteeksi kävimme lounaalla ravintola Red Onionissa Myyrmäessä. Kauimpaa tulleena palkittiin Pertti Törni Turusta. Timo Jaatinen