Talvipäivät Nokialla 9.2.2002 Viimevuotisesta innostuneena päätettiin järjestää talvipäivä myöskin tänä talvena. Harri Järvelin oli puuhamiehenä tässä tapahtumassa. Kerhomme kokoontui lauantaina 9.2. Nokian ajoharjoitteluradalla. Osanottajia olikin melko runsaasti, varsinkin kun ottaa huomioon huonon, vesisateisen kelin. Mukana oli niin taka-, etu- kuin nelivetoisiakin autoja. Talvikokouksen aiheena oli liukkaan kelin harjoittelu. Lauantaipäivä valkeni harmaana ja talvisesta helmikuusta ei ollut tietoakaan. Lämpötila oli näet nollassa. Tämä aiheutti pientä aprikointia, olisko Nokialla liukasta lainkaan. Lähdin kuitenkin Oitista puoli yhdeksän aikaan kohti Nokiaa. Matkalla Lammin kohdalla mukaan liittyi toinenkin siniverinen seuraksi. Puikoissa oli Jari Tyyskä ja poikkesimmekin matkalla pakolliselle doping-tauolle. Ajoharjoittelurata Saavuimme ajoharjoitteluradalle puoli yksitoista ja hätäisimmät olivatkin ehtineet jo kahvikupin ääreen. Paikalle tuli kaikenkaikkiaan 28 lapset mukaanluettuna ja yksi koira. Autoja oli kertynyt 14 kappaletta. Pienen tarinatuokion jälkeen Timo piti avauspuheen ja ratavastaava esitteli paikan. Taisi Harrikin tietoiskuja jaella. Rata on ympärivuotisessa käytössä autokoulujen liukkaan kelin harjoitusratana. Huoli liukkaudesta olikin turhaa, sillä voisi sanoa, että “tie oli kuin tintin piä”. Radalla oleva teräspelti liukastetaan kesällä vedellä, mutta nyt ei ollut tarvetta siihen. Vettä ja sohjoa oli aivan riittämiin. Radalla on kaksi eri teräspeltikohtaa. Valo-ohjatulla pienemmällä lenkillä voidaan harjoitella kaarrekäyttäytymistä. Minulla se olikin lähinnä hallitsematonta sivuluisua. Onneksi ei tarvinnut kävellä sillä radalla, koska tuskin olisin tolpilla pysynyt. Otimme aikaa pujottelusta. Rata on teräslevyä, jolla oleva vesi ja sohjo liukastavat sen. Mutka-ajo jääliukkaalla alustalla oli vaativa. Väistökokeessa ajettiin suoraan, jarrutettiin voimakkaasti, ... ...väistettiin "este" ja palattiin omalle kaistalle. Isommalle lenkille oli tehty kuvitteellinen väistötilanne keiloin ja ilmaestein. Vauhtia piti ottaa noin 30-50 hujakoille, jonka jälkeen täysjarrutus, ilmakeilojen väistö ja paluu omalle “tieuralle”. Harjoittelijoita riittikin molemmille radoille jonoksi asti. Tunnin treenin jälkeen laitettiin keilat toiseen kuvioon: pujottelurataan. Pujottelu tehtiin kaksi kertaa ja parempi aika kirjattiin tulokseksi. Viikinkiherkut Kellon lähestyessä kolmeatoista alettin suunnitella jo syömään lähtöä. Kohteenamme oli Nääsville ja siellä ravintola Harald, jonka nimi viittaa viikinkiajalle. Viikinkien herkkuja maistellessamme vierähti pari tuntia ja illan alkaessa hämärtyä käänsimme Alfojen nokat kotia kohden odottamaan uusia seikkailuita Suomen talvessa. Kai Ahlstedt